*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74961 *** language: Finnish RUNO-KIRJA Jumalalle kunniaxi! Wasasa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä. 1786. Imprimatur: in fidem Protocolli NICLAS HJELT S.V. Facult. Theol. Not. Runo-Kirja sisällänsä pitää: I. K. Salomonin Korkia Weisu. II. K. Dawidin 96:dennen ja 100:s Psalmit. III. Hjobin Kirjan 3:mas ja 7:mäs Luku. IV. Runot, Luu-karsinan, Kirkko-maan ja haudan ylitse. V. Kaxi Kiwi-pijrrosta, ja VI. Dawidin 133 Psalmi, weisattawaxi wirrexi laadittu. Runot taitaan weisatta tawallisella Runo-nuotilla, nijnkuin Suomen maasa, erinomattain Pohjan-maalla, Carjalasa ja Sawon maasa wanhasta, ja wieläkin tuttu ja totuttu on; ne taitaan myös wijsi-kielisellä kanteleella somahasti soitettaa. Minä kijtän Sinua pakanain seasa, ja weisaan Sinun Nimelles: ... Iloitkaat pakanat Hänen kansansa kanssa... Kijttäkät Herraa kaikki pakanat, ja kaikki kansa ylistäkään Handä. ... Puhukaat keskenännä psalmeilla, ja kijtos-wirsillä, ja hengellisillä lauluilla, weisaten ja soittain Herralle teidän sydämmesännä. Kijtäin aina Jumalata ja Isää, jokaitsen edestä, meidän Herran Jesuxen Christuxen Nimeen. Kuninkahan kuluisimman Sangen suuren Salomonin Weisu weisuista walittu, Wirsi warsinni warawa, Sangen korkia, komia: Sulhas-Wirfi Salomonin, Ratki Raamatun sanoilla Pyhän-Kirjan puheilla, Suomen-kielen somahilla Sanan-parsilla sanottu, Ratki Runohin rakettu, Somahasti solmeheltu Christfrid Gananderilta Thuomaan Pojalda, Philos. Maqist. ja Kappalaiselta Frantsilan Kappelilla, Sijkajoen Pitäjäsä, Pohjan-maalla. Wuonna 1783. Lukialle. Suomen Kansan, ja erinomattain minun Maan-miesteni, Pohjalaisten, luonnollinen ja ikänänsä kuin kansa syntynyt taipumus on Runoixi kaikki, paremman muiston tähden käsittää: Se nähdän heidän joka päiwäisistä Sananlaskuistansa, Arwotuxista, weisuista, jotka enimmitten lankewat Runon tawalla. Runot, niinkuin ne weisataan, owat myös ne wanhimmat, omituiset tämän maan laulut. Ja että, nijsä aina säistetään ja ylös kerrotaan, samat sanat, waikka wähä toisin, kuin edellisesä radisa; nijn ne pikemmin muistetaan, ja nijnkuin ittestänsä juoxewat; ja edellinen nijnkuin, odottaa sitä seuraawaista meininkiä, niinkuin selityxexeen, joka myös antaa ihmeteltäwän painon ja otollisuuden, koko laululle. Täsä weisun-laadusa owat Suomalaiset likinnä Hebräalaisia, ja muita Itäsenmaan kansoja Asiasa; joilla ei ole yhtään rijmiä, eli yhen kaltaista sanain päätöstä lopulla (joka wirsi lai, on wasta Paawein Munkkeilta sisälle tuotu; sillä Ruotsalaistengin wanhoista Saduista nähdään, ettei heidängään Runo-niekkansa, huolineet rijmeistä, waan weisaisit woitto wirtensä, Kuningasten Teot ic. muutoin korkeilla sanoilla; jotka Runo-niekat sijhen aikaan pidettiin suuresa kunniasa, ja Kuningasten seurasa) K. Dawidin Psalmit, Hjobi, Salomo, ja monet muut Pyhän Raamatun paikat, erinommattain wirret, owat sijtä laadusta kuin meidän Suomalaiset Runommekin; ilman rijmiä, ja että edellinen aina jälkimmäisesä säistetään, niinkuin Bibliasta kyllä hawaitaan. Nämät pyhät kirjat owat myös Israelin seurakunnalta weisatut sekä äänellä että soitto-aseilla, kandeleilla - -, ic. Nämät Täsä olewaiset kappaleet, olen minä, siis, siinä ajatuxesa Runohin pannu, että mekin taitaisimma weisata nijn korkeita ja pyhiä asioita, ja ne paremmin ja keweimmin muistaa. Nämät owat tosin Itäsen maan wertauxijn ja muihin korkeihin salauxijn niin kiedotut, että ne meidän aikuisilda ihmisiltä, ei kuka ties oikein käsitetä; sillä nijsä puhutaan yrttitarhoista, granaatiomenoista, Elephanteista, wuorista ic. Morsiamesta, Yljästä ic. Jotka kaikki ei lihallisella, waan hengellisellä mielellä pitää käsitettämään. Jumala siihen Pyhän Hengensä andakoon! Minä en ole tietäxeni yhtään toista, wäärää uutta meininkiä eli ymmärrystä sisälle tunkenut; waan ainoastans Sowittanut Raamatun sanat soweljoihijn Runohin. Frantzilasta s. 14. p. Loka kuusa 1783. _Christfrid Ganander_, philos. Magister. K. Salomonin Korkia Weisu. I. Luku. v. 1. Salomonin Sulhas wirsi Korkia ja sangen kaunis Weisu warsinni walittu. v. 2. Hänpä suuta sulhaseni Armahani antakohon Minun mielisuosiolla. Suulla Hänen suloisella; Sillä sinun sulhaseni, Rakkaudesi rapea, Ombi suuresti suloinen Makeampi se minusta Kuin joku wijna wikewä. v. 3. Sinun hywingin hywäjen Woimallisten woitehitten Hajun tähden hajuisimman. Sinun Nimesi suloinen On kuin öljy öljypuusta Wuodatettu wiljawasti Sempä tähdengin Sinua Pikku pijkatset pijangin Rakkahinda rakastawat. v. 4. Wedä wäkewin minua, Nijn me juoxemma jälissäs Perässäsi paimenemme: Kuningas se kelwoxeni Wiepi minun Morsianna Kaunisehen kammioonsa: Sinusta me sulhaisemme Ihandellen iloitsemme Kaikin ratki riemuitsemma, Mepä muistamme Sinungin Rehellistä rakkauttas Totta todella paremmin Wielä enää kuin kukaana Wijna juomia jaloja; Kaikki hurskahat hywästi Sun ratki rakastawat. v. 5. Älköön kukaan kummaelko Että minä olen musta; Mutta tietäkäät todella Tyttäret Te taitawimmat Jerusalemin salosta, Ettän olen otollinen Sangen kaunis ja korea; Nijnkuin Kedarin kodissa Majat mustat ja matalat, mutta myöskin ninkuin nääette Nijnkuin suuren Salomonin Waate kirjawa walaistu. v. 6. Älkäät sitä ällämöistyk, Sitä katsokok katalat, Että minä mustununna Olen aiwan ahwettunut: Aurinko mun ahwetutti, Päiwä on mun polttanunna: Oman Äitini, äkeät Lapset wielä wihastuwat Minun päälleni pahasti: Jotka panit paimenexi Minun asetit alati Wijnamäen wartiaxi; Waan en minä wakaisesti Warjellu ja wartioinnu Minun wijna mäkiäni. v. 7. Sano sinä suloiseni, Sinä sieluni sokuri Jota sieluni suruinen Aina ratki rakastaapi, Kusas käynet laituimella? Kusas laidunta kuletat? Kusas Lounalla lepäjät? Puolipäiwästä pitänet! Jotten joutuis juoxemahan Minun pidäis poikkeemahan Muolle muitten laumain luoxe Kumppaneisi kulkemoille. v. 8. Ylkä wastaa: Ylkä wastaawi wakanen; Kuule sinä kultaiseni, Warsin waimoista walittu. Ihanaisin ihmisistä. Kaunehin sä kaunehista, Joss ett sinä sinuansi Tunne tällä tanterella, Ettes exyis Erämaahan Korwen synkiän sisähän Juoxe lammasten jäljille, Mene lauman laitumelle. Kaitse wohlias wagasti Tuolla paimenten tykönä Liki heidän huoneitansa. v. 9. Minä werraxi wetänen Sinun minun siukkuseni, Ylön rakas ystäwäni, Kaunihimpihin kaluini, Hopehini hohtawihin, Sinä kaunis kaiketikkin Nijnkuin ratsu ratsas miehen Olet korska ja korea Nijnkuin waunut warustetut Kuuluisimman Kuninkahan. v. 10. Sinun poskesi punaiset Sasu pääsi ne suloiset Owat ihan ihanaiset Wahwain pankkujes wälissä, Sinun kaulasi korea Kulta käädyissä kenosa. v. 11. Mepä teetämme sinulle Pangut kullaiset koreat Nastaisilla näppärillä Hijluwasta hopeasta. v. 12. Morsian wastaa: Koska kuuluisa Kuningas Istui pöytänsä tykönä Hajun haiskahti hywästi Minun nuoren Narduxesta Kelwoxesta kukkaisesta Walituista woitehista. v. 13. Minun Yrkö ystäwäni Ompi minun Mirrhamini Kukka-kimppuni korea Joka rippuu Rinnoillani. v. 14. Minun yxi Ystäwäni On kuin Cyprin, Syxyn tulles Wijna-marjan makeimman Ruusun-karwanen rypälö Onni lähtehen lähellä Wiljawissa wijnamäjis. v. 15 Molemmat keskensa. — Katso! minun kultaiseni, Minun aiwan armahani Sinä olet otollinen, Minun iloni, ihana: Katso! totta tosiahan Sinä oot ihan ihana; Sinun silmäsi suloiset Owat juuri otolliset Kaunihit kuin kyhkyläisen Silmät suotuisan suloiset, v. 16. Katso! minun kaunoseni, ylimmäinen Ystäwäni, Ohoh! kuins olet ihana Sinä oot sangen suloinen; Meidän wuoteemme wähäinen Wielä myöskin wihoittaapi Wiherjöitseewi wälehen. v. 17. Meidän huoneemme helewän Kaaret owat kedri-puusta Wuolet hongasta hywästä Warsin owatkin wakaiset. Cap. 2. Toinen Luku. v. 1. Minä olen otollinen Kaunis kukkainen kedolla Tasasella tanterella, Kukka kukista korein Pulska laxosa punerran. v. 2. Ylkä weisaa Nijnkuin Ruusu ruskottawa Oiwa orjan-tappuroisa, Nijn on aiwan armahani Toisten Tytärten seassa. v. 3. Morsian wastaa Nijnkuin pulska puu-omenan Tuolla seisoowi seassa Muitten puitten Mehtolassa, Nijn on ylin Ystäwäni Pulska poikajen seassa: Minäpä istun ilolla Hänen waka warjosansa Jotan ainahin anonen, Hänen owat hedelmänsä Minun suussani makeat, Sangen syödessä suloiset. v. 4. Hän mun wiepi wijnohinsa Kulettaapi kellarijnsa; Hänen lippunsa lewiä Rakkaus on ratki suuri Minun päälläni peräti. v. 5. Wirwottakaat weikkoseni Wijna leileillä wälehen Wäkewillä wahwistakaat Kukkaisilla kryydimaasta Omenilla, oirehista Näistä ratki rakkauden, Sillä minä olen sairas Rakkaudesta rawittu. v. 6. Hänen wasen wakinainen Käsiwartensa wakainen Aina on mun pääni alla, Oikiansa oijentaapi Ulos kätensä kewiän Halataxensa halulla Syleilläxensä sylihin. v. 7. Ylkä. Minä wannotan, wakuutan Teitä imbit ihanaiset Teitä Tyttäret todella Juuri Jerusaalemista, Kautta kaunisten kedolla Metsä wohten wohkawaisten Naaras-peurajen nimehen Ettei Tee häntä herätä, Eli waiwoa warahin, Nosta ylös Ystäwääni Ainoata armastani, Sixi kuin mun Siukkuseni Torehesta tointunewi Horroxista huomaitseepi, Itse tahtowi todella Ylös nosta näppärästi. v. 8. Morsian. Tämä ombi, ja, todella Minun kulta Kumppalini Ääni Ystäwän äkeä, Katso! Tuossa hän tulowi: Juuri hypäten hywästi Wuorilla ja waaramailla Kunnahilla, kukkuloilla. v. 9. Minun yxi Ystäwäni On kuin nopsa nuori peura Wilkas nijnkuin metsä-wuohi: Katso! jo hän seisoo sillon Meidän seinän seinuxella Tuosta owemma takana; Kattoppas jo kahteloopi Akkunasta armahamme Tänne silmäilee sisälle, Kurkistelee kainosesti Häkin harwimman läpitse. v. 10. Waka wastaa Ystäwäni Minun Suotusan sanoowi Lausuu lakea minulle; Nouse ylös Ystäwäni Ainoani armahani Ihanaiseni ihana, Tule tänne tuttawani. v. 11. Sillä, katso: jo kulunut Pitkä talwi pojjes mennyt Talwi kuut on kulkenehet, Talwi ompi taempana, Sadet seisahti samea Lakannut on läikkymästä Wesi pilwistä wälehen Siwu mennehet satehet Murheelliset mustat päiwät. v. 12. Owat kukkaiset kedolla Pulskat ulos puhjennehet Kewät kaunis kaiketikkin On jo tullut tuttawasti, Ääni kuuluwi korea (äkeä) Toukomettisen metissä Kukertawan kyhkyläisen Meidän maassamme, mäillä. v. 13. Wijkunat on wirkistynyt, Pulskasti jo puhkeawat Puut jo kaikki panettawat Wijna puukkin werisänsä Kaunihisti kukoistawat Hywän andawat hajunsa: Nouse nyt jo nopiasti Minun arka armahani, Minun oma omenani Ihanaiseni ilolla Tule ulos tanhualle (tanterelle) v. 14. Kyhkyläiseni korea Minun kaunis kyhkyiseni Wuoren rotkoja raosa Kirkas, kiwi rauniosa, Näytä mulle nähtäwästi Sinun kaswos kaunihimmat Anna minun alitusti Kuulla äänesi korean Sillä sinun suotuisani Äänes sangen on suloinen Ja sun kaswos kaunihimmat Sinun naamasi näköisä Ihan ompi ihanainen. v. 15. Meille ottakaat mäjillä Ketut kiinni kawalimmat, Ketut wiekkahat wähäiset, Jotka joukoin turmelewat Wijnamäet wiljaisimmat; Sillä meidän suloisimmat Wijnamäkemme wäleät Kukoistuwat kaunihisti Owat oiwa Röhkäleillä. v. 16. Minun yxi Ystäwäni Ombi minun, minä hänen. Joka kaitsee kaunihisti Käypi keskellä ketoa Läpi kukkaisten koreitten. v. 17. Sixi, aiwan siihen asti Jotta päiwä jähtyneepi Warjot pojjes wajonneewat: Sinä parahin palaja. Ole nopsa ja nopea Nijnkuin wilkas metsä-wuohi. Minun ylin Ystäwäni Ole nopsa niinkuin peura Niinkuin paras nuori peura Erämaasa erinänsä Wilkas wuorilla mäneewi. Kolmas Luku, v. 1. Morsian. Minä hajin haluisesti Yxin yöllä ylkeäni Etseinpä ehon perästä Warsin minun wuoteesani Sängysäni saawuttelin. Jota sieluni jalosti Sangen ratki rakastaapi: Minä hajn hakemalla Etsein händä hartahasti (haluisesti) Waan en löytänyt läheltä Händä hywöä hawainnut. v. 2. Nyt män nousen nopeasti Kaikki kaupungin käwelen Wielä yli ympärijnsä Kuljen katuilla, kujilla. Haen juuri harttahasti Jota sieluni suahti Jotan rakastan jalosti: Händä hajin haluisesti Etsein aiwan awaralta Mutten minä löytänynnä Händä huomannut Hywöä. v. 3. Wartioilta wakaisilta, Jotka käywät kaupungisa Yli kylän ympärinsä, Jotka kohtaisit kaduilla Minun tielläni tapaisit: Kysyin kohta kijruhusti: Olettako ollenkaana Juuri nähnehet nykyisin Ystäwätani yreltä Jota sieluni suloista Kyllä kowin rakastaawi? v. 4. Koska heistä erkaunsin Wähä kuljin kauwwemmaxi Sijrrin silmäni siwulle; Minä tapasin todella Löysin minua likinnä Jota sieluni janowi Rakkahasti rakastaapi; Minä tartuin tarmakasti Kijnni hänehen kiwasti, Ripun hänesä hywästi Kijnni pidän kijndiästi, Engä myös päästäne eneä; Ja en tahdo tahallani Händä laskea hywöä, Aiwan sixi sijhen asti Ettän saattanen sisälle Hänen wienen huonesehen Minun äitini äkeän, Kammiohon kaunisehen Tuonne äitini tupahan. v. 5. Minä wannotan wisusti Teitä tyttäret todella Jerusalemin jaloimman, Kautta kaikkein kaunehimpain Wilkkahimpain metsä-wohten Tahi nuorten naaras peurain Jotka kulkewat kedolla Mettis marsiwat mäillä; Ettet Tee nyt ensinkänä Herrättäisi horroxista Uheasta unestansa Minun ainoo armastani, Eli häntä häätämällä Walwomahan waiwaisitte (maatisia) Ennen kuin hän ehdollansa Itek tahtowi todella. v. 6. Kuka tämä kuumottawa? Ken se korwesta tulowi? Kuka lähtee lawialda, Niinkuin sawu se sakea Nouse ylös ylömmäxi? Suitsutus se sangen karwas Mirrhamista mukomasta Pyhä sawu se parahin Kaikenlaiset kallihimmat Apothekarin awarat Yrtit ylön ylistetyt. v. 7. Katso! kuinka Kuninkahan Suuren Wiisahan Salomon Sängyn seisowat siwulla Ympärillä yhexehen Kuusi kymmendä urosta Wäkewätä woimallista Israelin ihanoista Wäkewistä walituista. v. 8. Kaikin pitäwät käestä Miekat wahwat wälkkywäiset Ja owat soweljaat sotaan; Jokaitsella järkiähän Owat warsin oiwa miekat Wyölle wyötetyt wagasti Pelwon tähden puoli yöllä. v. 9. Kuningas se kuuluisampi Sangen suuri Salomoni Teetti makaus-majansa Uni-huoku-huonehensa Lepokammion lujimman Libanonin lujimmista Puista pulskista peräti. v. 10. Johon pani patsahixi Hohtawata hopiota Jota silais selkiällä Kallihilla kullallansa, Itek teetti istuimensa Punaisesta purpurasta, Anto laattian latoa Soweliasti sowitella Permantonsa parahimman; Tähden tytärten todella Julki Jerusaalemisa. v. 11. Nyt Te Zionin siwiät Tulkaat tyttäreet tosingin Katsomahan Kuningasta Salomota sijstisänsä Sijnä kruunus kallihisa Jolla äsken hänen äitins Ombi hänen kruunannunna Hänen häitten-päiwänänsä, Hänen sydämmens suloisna Ilo-päiwänä parasna. Neljäs Luku. v. 1. Ylkä. Katso! minun kaunoiseni Minun aino armahani Sinä olet siukkuseni Aiwan ihan ihanainen; Katso! totta tosiahan Sinä olet oiwa lailla Iholtasi ihanainen, Sinun silmäsi suloiset Niinkuin kaunijn kyhkyläisen Sinun suortujes wälillä Pulskimpajen palmikoides: Sinun hiuxes hieno lännät Wuohi laumangin weroiset, Jotk on kerityt kesällä Gileadin kukkulalla Warsin wuorella walitut. v. 2. Sinun hjetrat hampahasi Owat niinkuin oiwa laumat Kerittyiden willain kanssa Jotk' on pesty puhtahaxi, Jotka kaikki kaunihia Kaxosia kantawatkin, Eikä myöskään yxikänä Heistä ole hedelmätöin. v. 3. Sinun huules hunajaiset Pulskat ja tuli-punaiset Nijnkuin rihma ruusun karwa; Sinun sanasi suloiset Siewä suusi se simainen Pulska puheesi peräti: Sinun poskes punertawat Sasu pääsi ne suloiset Niinkuin oiwakin omena; Pajja wälis palmikoiden. v. 4. Sinun kaulasi korea On kuin torni Daawidingin Warustettu wahwimmalla Ratki muurilla rakettu: Jossa tuhannen tosingin Rippuu kilpee kijltäwätä Kaikkinaiset kallihimmat Wäkewitten woimallisten Sota-aseet sangaritten. v. 5. Sinun kaxi kaunihinta Rippuwata rintahasi Owat niinkuin kaxi nuorta Metsä wohlaa metsistösä Jotka käywät kaikellaisten Korjain kukkaisten seassa Lakealla laitumella. v. 6. Sixi että soipeemmaxi Päiwä palawa tulowi Wähä jähtyy wilpeemmäxi, Warjo kanssa katoawi: Minä mennen Mirrhamien Tuonne wuorelle wähäisen Aloeta apu lailla Pyhän sawun suitsutusta Kokoamaan kukkulalle. v. 7. Sinä olet sisareni Kokonansakin korea Aiwan ihan ihanainen, Minun ainoo armahani Eikä sinus ensinkänä Ole ryppyä rumoa Wähintäkään wirhettänä v. 8. Tule pojjes tuttawani Kulje kanssani korea Minus rakas Morsiani Liukkahalda Libanolda Tule kanssani kotihin Libanonista likemmä, Sijrry sisälle tupahan Astu tänne alemmaxi Awarimman Amananan Korkialda kukkulalda Sijrry pojjes Seneriltä Huolen kanssa Hermonista Waaralda waaralliselta Jalopeurojen pesästä Luowu luolasta pahasta Leopardein pahimmalda Wuorelda warottawalda. * * * Sama 8 Warsy, wähä toisin, — — — Tule minun tuttawani Tule kanssani kotia Morsiameni masea Libanonista lujasta Kulje kanssani katala Huiskuwasta hongistosta Lähde ulos Libanosta Libanonin ljukkahalda Korkialda kunnahalda; Mene sisälle suloinen Astu tänne Amanangin Kukkulalda korkialda Siirry pojjes Seneristä Hyljää Hermonin ypälet Joudu pojjes joutusasti Jalopeurojen pesästä Luolikosta Libanonin Leopardejen parista Wuorelda waaralliselta. v. 9. Sinä olet ottanunna Sydämmeni Sisareni Rakas minun Morsiani: Sinä olet ottanunna Sydämmeni siwaltanut Morsiameni minulda Yhdellä sun silmälläsi Kaunihilla käädylläsi Jongas kannat kaulasasi. v. 10. Katsoppa kuinga ihana Sun on suuri Rakkaudes, Sisareni suloiseni Morsiameni mehewä Mansikkani, mesimarjan, Sinun ratki rakkaudes Se on totta suloisembi Makeampi se minusta Kuin joku wijna wikewä; Sinun woitees woittaa kaikki Yrtit, hajulla hywällä Lawialda lemullansa. v. 11. Sinun huules hunajaiset, Minun rakas Morsiani, Warsin owat kuin walowa Sima leiwällä suloinen Mesi leipä lämpymällä: Mesi ja maito makea Alla kielesi asuwi, Sinun waattesi walaistun Haju ompi oiwallinen Niinkuin lemu Libanonin Hywin haisewi kukista. v. 12. Minun suotu sisareni Ratki rakas morsiani Sinä olet suljettuni Aiwan kaunis kryydimaani, Lähde lukittu lujasti Kanssa kaiwo kijnni-pantu. v. 13. Istutuxesi ihanat Owat aiwan omenaiset Yrtti-tarhoissa ylimmät Oiwa granaati-omenat Kanssa kallihin hedelmän Cyprin kukkaiset koreat Ynnä Narduxen näköisät. v. 14. Nardus safframin seassa, Kalmus kansa kaneelingin, Kaikkinaisen kallihimman Pyhän sawun puiden kanssa, Mirrhamia mehullista Aloeta angarinda Kaikkein parasten puhasten ylimmäisten yrttein kanssa. v. 15 Nijnkuin kaiwo kryydimaasa Weden eläwän wireä Lähde luonnokas wikeä Joka juoxee joutusasti Libanonista lujasti. v. 16. Tule tuli pohjaisesta Ljehuttele louna tuli Yrti-tarhani ylitse Kule läpi kryydimaani, Että sen yrtit ylinnä Woitehista wuotaisiwat! Minun ylin Ystäwäni Kryydimaahans kulkekohon Hämpä syököhön suloinen Kaunihia kallihita Hedelmitänsä hywiä! Wijdes Luku. v. 1. Minä tulin, tuttawani Minun suotu sisareni, Rakas minun morsiani, Ylös yrtti-tarhahani; Josa olen ottanunna Kaikki minun mirrhamini Yrtit ylös leikannunna, Minä olen syönyt siellä Mesi leipäni makean Hywän kansa hunajani: Minä olen maidon kansa Juonut wijnani wikeän: "Syökäät teekin suloiseni Ahah! syökäät armahani Ystäwäni yldäkyllä Juokahat ja juopukahat." v. 2. Minä makaan makiasti Waikka ompi walwehella Suosiolla sydämmeni: Äsken kuulin äänen tuossa Ystäwäni ylimmäisen Joka kolkuttaa kowasti; Näillä sanoilla sanowi: "Awaa minun armahani Owes ehtoisa eteeni, Sisareni suloiseni, Kyhkyläiseni korea, Ihanaiseni ilonen; Sillä pääni pisaroissa Täynnäns kastehen korean Hjuxet kaikki huuteissa Palmikkoni pisaroissa Tukka yöllä tuhraunut." v. 3. Mutta minä olen minun Hameheni pojjes pannut Ryysyt kaikki rijsununna, Pidäiskös mun taas pukeman Panna päälleni hamehen? Minä wirralla wirutin Pesin jalkani jalosti, Pidäiskös mun pikaisesti Jälle jalkani likaaman Sokaiseman, saastuttaman? v. 4. Mutta minun Ystäwäni Pisti kätensä keweän Seinän läwestä sisälle Tuolta uxen ulkopuolta Josta peljästyin perätin Sijtä wapisit wagasti Sisällyxeni, sisuni. v. 5. Silloin nousin nopiasti Awaamahan armahallen Ystäwälleni yreltä: Minun käteni katalan Tjukkuit totta tippumalla Mainittua mirrhamita Jotta mirrhami jalosti Waloi warsin sormistani Hypeistäni hywästi Lukun salwangin lomihin. v. 6. Koskan oweni awaisin Ystäwälleni hywälle, Mennyt oli matkahansa Ylimmäinen ystäwäni Wälehen pois waeldanut Ohitse minun oweni: "Minun sieluni suruinen Läxi ulos uxestansa Häntä hakemaan halulla Niinkuin sanonna sulonen Itek käskenna kiwasti Minä hain hakemalla Etsein händä ennakalla Waan en häntä hawainunna Enkä löytänyt likeltä, Minä huudingin hywästi Waan en saanut wastausta Engä kuullut kultaistani." v. 7. Olin waaras wartioista Jotka käywwät kaupungisa Yöllä ympäri katuja Ne mun löysit, mua löiwät, Häjyt haawoitit minungin: Wielä wartiat walitut Muurin päällä ne mukomat Pois päälijnani siwalsit Otit hywän hytyrini. v. 8. Minä wannotan waasti Teitä tyttäret todella Jerusalemin jaloimmat Joss te löydätte josain Minun tuttuni tapaatte Yljän minun ystäwäni Ilmoittakaat ittelehen Että minä olen sairas Rakkaudesta rawittu. v. 9. Millinen, mingä näköinen On sun ylin ystäwäsi Muiden suhtehen suloisin Sano sinä suotta meille Itte kaikkein ihanaisin Waka waimojen seassa? Minkä kaltainen menoissa On sun ylin ystäwäsi Muiden suhtehen suloisin Ettäs olet oiwa lailla Meitä nijn juuri monasti Waroittanut, wannottanut? v. 10. Minun yxi ystäwäni Ombi walkonen walaistu Punanen ja punertawa Kaunistettu kallihisti Koko kymmenen tuhannen Siistin kaikkein seassa. v. 11. Hänen päänsä on parahin Ja kuin kaikkijn kallijn kulta Hänen hiuxensa hajalla Owat kaunihit kaharat, Mustat ninkuin karneh korwes: v. 12. Hänen silmänsä suloiset Owat näppärät, nopeat Niinkuin silmät mettisellä Kyhkyisellä kaunihilla, Wesi ojan wierikolla, Ne on rieskalla waletut Pestyt maidolla parahin Owat täynnäns täydelliset. v. 13. Hänen poskensa punaset Owat niinkuin oiwallinen Kaunistettu kryydimaakin, Niinkuin yrttein ylimmäisten Kaunijt kukkaiset kedolla: Hänen huulens hunajaiset Owat nijnkuin nuoret ruusut Jotka wuotawat, waloowat Pisaroista pikkuisista Mirrhamin sen mainittawan. v. 14. Hänen kätensä koreat Sormet owatkin soreat Niinkuin kullaiset koreat Siewät sormuxet somahat Tuikki täynnäns Turkkoosia: Hänen ihonsa ihana, Ombi nijnkuin pulska puhdas Elefantin sen eläimen — Luu luja ja sileä Jok' on kanssa kaunistettu Silitetty Safijrilla. v. 15. Hänen jalkansa jaloimmat Owat nijnkuin oiwalliset Marmor patsahat parahat Perustetut jalkain päälle Koko kullaisten kohotut. Hänen hahmonsa näköisä Ombi nijnkuin Libanooni Cederi warsin walittu. v. 16. Hänen suunsa on sulonen Ja hän itse ihanainen Koko rungolta korea: Senkaltainen se suloinen On mun ylin ystäwäni, Minun ratki rakkahani Sepä ombi sen kaltainen, Tyttäret Tee tjetäkähät Julki Jerusalemista. Kuudes Luku. v. l. Mihingä on sulda mennyt Ystäwäsi ylimmäinen Kuhun kulki kumppalisi, Sinä kaunis ja korea Warsin waimoista walittu Paras pijkajen seassa; Kuhun käänty kumpalisi Mihin yöty Ystäwäsi; Mekin halulla haemma Ynnä kansas kumppalias? v. 2. Ystäwäni ylistetty Kulkenut on kryydimaahan Yrtisaroille yreltä, Siellä kaitsee kryydimaasa Lakeata laumaansa Hakoo ruusuja halulla Kahteloowi kukkaisia. v. 3. Ystäwani ylkäseni Hän on minun, minä hänen Joka kaitsee kaunihisti Käweleepi kukkaisisa. v. 4. Minun kaunis kultaiseni. Sinä olet siukkuseni, Ihan iholta ihana Nijnkuin Tirtza tyttäristä, Koko kaunis katsannolta Niinkuin jalo Jerusaalem Julkinen ja juuri jalo Nijnkuin suuri sotajoukko. v. 5. Keännä silmänsi suloiset Sijrrä syrjälle (siwulle) minusta Sillä silmäs sytyttäwät Minun sinuhun suloisin Hjuxes suortuet soreat Oiwat aiwan otolliset Nijnkuin nuori wuohilauma Jotka kerityt kewäillä Gileadin kunnahalla (kuckulalla) Wuoren wälkkywät wälillä. v. 6. Sinun hietrat hampahasi Owat kaunihit koreat Ninkuin liemen lammas lauman Jotka pesosta pirahdit, Nousit ylös nurmikolle, Kaikki kaxoset tekewät Eikoo yhtäkään emöä Heistä joskus hedelmätöin. v. 7. Sinun kaswos kaunihimmat Pienet poskesi punaiset Owat granaati omenat Pulskat juuri punertawat Lohwot lohkohin lohastut Sinun pantu palmikkoides Weätty suortujes wälihin. v. 8. Tott' on joukko Trotingeita Kuusi kymmendä koosa Warsin waimoja walisa, Neitoisia nuorempia Ehkä epälukuisia. v. 9. Waan on yxi walittuni Kyhkyläiseni korea, Minun tuttuni todella; Täydelliseni tosinni, Jok' on äitinsä äpyli Ratki rakkahin emänsä Synnyttäjänsä suloisin: Koska tyttäreet kylisä Hänen näjit näppärimmän, Nijn he yhdes ylistiwät Hänen aiwan autuaxi. Tuota Troningit samasti Kehut kerskaten jalosti Waimot warsinni ylistit. v. 10. Kuka tämä kuumottawi Nähden näkyywi näöldä Niinkuin kaunis kirkkahalda Aamurusko aamun tulless? Nijnkuin kuu se kuumottawa, Warsin walittu walosa Armas auringo awara, Nijnkuin loistawa likeltä Sangen suuri sotajoukko! v. 11. Minä menin mieluisesti Astuin alas arohoni Yrtti-tarhaani yritin Kahtomahan kaswaneita Wersonuita wesojani, Ojan neunalle rupeisin Kurkistellen kahtomahan Josko kukas kukoistuisit Wijna-puunikin walitut Omenani oiwalllset Wiherjöitsisit wälehen Hywän hedelmän tekisit. v. 12. Mutt' en tietänyt todella Että sieluni samassa Wetäysi werkallehen Kansan tygö kaunihimman Jotan ratki rakastelin Sijhen miellyn melkiästi. v. 13. Ohoh! Palaja parahin Rauhallinen rakkahani, Sulaimithini suloinen Woi! palaja, ah! palaja! Näköäsi nähdäxemme. Mitäs näitte näpeäs' Suloisessa Sulamitis' Paitsi tantia todella Sota-joukkojen seassa? Seitsemäs Luku. Ylkä 10:nteen wärsyyn saakka v. 1. Sinä ihana, iloni. Sinä tytär Sangaringin, Kuing' oil käyntisi korea Askeleesi angarimmat: Sinun laajat lantehesi Ei ne lensu lengotellen Sinun käywwesäs korea; Sinun sääresi soreat Ne on tasan tasallansa Tehdyt taitawan kädellä. v. 2. Sinun napasi samatti Ylön aiwan ymmyrjäinen Niinkuin malja melkiäinen Jost' ei juoma koskaan puutu. Sinun wahtasi walittu Niinkuin Nisutkin läjässä, Jonga yli ympärijnsä Ruusut, kukkaiset kasoowat. v. 3. Sinun Rintas rippuwaiset Kaxi kaunista niseä Owat molemmat minusta Niinkuin kaxi kaxoistakin Metsä-wuohta mehtolassa. v. 4. Sinun kaulasi korea (Sinun kaulas' kaswanunna) Se on suora ja sorea ( Se on suoraxi sorea) Niinkuin torni, jok' on tehty Luista lujista ladottu Elefantin etuisista Sinun silmäsi suloiset (siweät) Kaxi kaunista kanoa. Sinun nenäsi näköisä Niinkuin torni Libanonin. v. 5. Sinun pääsi on peräti Kaunis karmelin weronen Sinun hienot pääsi hiuxet Soreissa suortuissa Poimuisihin palmikoittu Niinkuin purpura parahin Jota kantawi Kuningas. v. 6. Kuinga kaiketi ihana Sangen suloinen oletkin Minun aino armahani Hekumassasi hunaja Mesi leipäni makea. v. 7. Sin' oot waka warreltasi Niinkuin' pisin palmupuista Sinun rintasi reheät Rippuwat kuin rypälehet Wiljawasta wijna-puusta. v. 8. Minä sanoin suosiolla: Minun täytywi todella Ylös astua yröldä Palmu-puuhun poimimahan Oiwa oxihin ruweta. Anna minun armahani Olla rintas rikkahana Nijnkuin wijna-puun punaiset Marja-rypäleet makeat: Sinun siistit (siewät) sieramesi Hywän hajun heittäköhöt Nijnkuin omenat näköisät. v. 9. Sinun suusi se suloinen Kurkku lakesi lakea Maistukohon makealta Nijnkuin wiina se wikewä Joka juodahan jalosti Huokiasti ja hewillä Ystäwältäni yleten Joka saatta saneljaxi Puheljaaxi pulskimmasti. v. 10. Morsian. Ystäwäni ylön hywä Sinä minun, minä Sinun; Hämpä himoitsee minua Halataxensa halaawi (halulla). v. 11. Tule tuttu towerini, Ylimmäinen Ystäwäni, Tästä käykämme kedolle; Maan kylisä kylillä Wijpykämme wijnamäes (werkkaisesti). v. 12. Nostaxemme notkelmasta Wijna-mäkehen warahin, Nähdäxemme nähtäwästi Joss jo wilja wijna-puumme Kukoistuwat kaunihisti Joss jo rypäleet rupeewat Pulskasti puhkeemahan Joss ne oiwa omenamme Owat puihin puhjennehet. Siellä annan armahani Suuta sullen sulloiseni Rakkauteni rapean. v. 13. Jopa kukkaiset kedolla Heidän andawat hajunsa, Meidän uxen ulko-puolla Owat owein edessä Kaikellaiset kaunihimmat Hywät hajusta hedelmät: Ylkä puhuu Ystäwäni ylön rakas Minä olen oiwa-lailla Pannut tallelle takani Sekä uudet että wanhat. Aina uusi hempehempi Ehkä entinen parempi. Kahdexas Luku. Morsian 4. wärsyyn asti. v. 1. Josko ulkona uhean Sinun löytäisin suloisen Minun weljeni wakaisen Minun äitini äkean Pojan pojista parahan, Joka itte imenynnä Olet nuoria nisiä Äitin elänyt ewäillä, Sulle suuta suikkajaisin Jottei kuitenna kukana Pilkistellen pilkkajaisi Sijtä soimaisi minua. v. 2. Minä weisinni wälehen Sinun saattaisin suolonen Minun äitini majahan Huonesehensa hywähän Josas minua jalosti Opettaisit oiwa-lailla: Minä annan Antimixi Kelwoxesti kryydättyä Walittua wijnoani, Wijnaa warsin wikeätä Makiata maultansa Omenoista oiwallista Kranaateista kallihinta. v. 3. Wasen kätensä wakainen Pääni aluisna alati, Kansa oikian kätensä Hämpä halajaa minua Syämmestä syleileepi. v. 4. Ylkä puhuu Minä wannotan wagasti Teitä tyttäret todella Jerusalemin salosta, Ettettä Tee herätä Minun ainoo armastani Eli millänä melulla Händä waiwoa wakasta; Aiwan sixi siihen asti, Kuin hän itek hywäxyypi v. 5. Kattoppa kuka tulowi Korwen synkiän sisältä Kauko maalta kaukaselta Joka nojaawi nojosa Päälle ystäwän parahan? Sinun herätän hywästi Puuni alla awarimman Alla oxan omenaisen, Josa äitisi äkeä Sinun ombi synnyttänyt; Josa sinun sijittännä On sun sijwo synnyttäjäs Helmoisansa holhonunna, Maannut kansasi katalan. v. 6. Morsian rukoillee: "Muista Ylkä morsiantas Paina nijnkuin sinettiä Mua sinun sydämmeesi Käsiwartehes wakahan Sidoppas niinkuin sinetti; Sillä totta todellakin, Rakkaus on ratki tuima Warsin wankka ja wäkewä Niinkuin kuolema kowingin. Kijwaus on kiintiämpi Hehkuwata helwettiä: Hänen hijlens hehkuwaiset Hohtawat kuin Herran tuli Liedes liekki liekitsewä. v. 7. Ettei wedetkään wetelät Waikka paljon pauhatkohot Taida ratki rakkautta Sammuttoa saatawilta: Ejpä wirratkaan wikewät Sitä uuwuta, upota. Jospa joku jalo miesi Andais kaikki appamalla Kaikki taloinsa tawaran Rakkaudesta rutosti, Ei se maxaisi mitäna." v. 8. Niistä jotka heikot owat ja tarwihtewat wielä wahwistusta ja ylöswalistusta. * * * Mutta meidän sisaremme, Siukkusemme se suloinen, Wiel' on warsinni wähäinen, Eikä hänelle hewillä, Kohta kaswa kaunihia Nisuxia niukioita: Mitä meidängin sanoman, Pitä tekemän tosingin Sisarellemme siweesti Sinä päiwänä parasna Koska häntä kysellähän Jona puhutaan hänestä. v. 9. Joss hän ongin jo jalosti Muuri wahwa ja warustus Nijn me ratki rakennamme Teemme juuri taitawasti Linnan lujimman ladomme Hopiasta hohtawasta, Sen päälle pian panemme. Joss hän wielä ombi owi Nijn me sengin silitämme Warustamme wahwistamme Cedri laudoilla lujilla. v. 10. Minä olen nijnkuin muuri, Minun rintani rapeat Owat toki nijnkuin tornit: Jonga tähden täysinäisen Löysin rauhan lempiämmän Hywän Herrani edesä Säylyin silmisä suloisen. v. 11. Salomolla Saarnajalla Wijsahalla wijnamäki Ombi jalo oiwallinen Sen hän antoi angaroille Wuokran alje wartioille Wijnamäkensä walitun; Josta antais jokahainen Hedelmistänsä hywistä Wuokras aina joka wuosi Yxi tuhatta tulosta Penninkitä pellostansa Hopiassa hohtawassa. v. 12. Wijna-mäkeni wäleä Omaisuudeni omani On mun aina mielesäni Eroitettu edesäni: Sinulle suuri Salomo Tulee tuhannen todella, Mutta hedelmäin hywäen Wakasille wartioillen Kaxi sataa kaikkiansa. v. 13. Sinä suuresti suloinen Joka alati asutkin Yhellehen yrttitarhas, Anna minun armiasti Kuulla äänes kultaiseni; Pääldä kulkoot kumppanimme. v. 14. Mutta palaja, pakene Yxinäinen ystäwäni Ole wirkku metsä-wuohi Eli nijnkuin nuori peura, Yrtti wuorilla waella. Sixi säylytä sinusi Jotta jähtyy päiwä kuuma Warjot wajoowat wähäxi; Nijn män tulen tuttawani Sinun korjaan kotihini Johdattellen joutusasti Minun Linnaani lujahan. Kuning. Dawidin 96 Psalmi. Runoihin pantu weisattaa. v. 1. Uusi weisu weisatkahat Herralle aiwan hywälle: Weisaa Herralle hywälle Kaikki maa ja kansakunta, v. 2. Weisatkahat wikkelästi Herralle sangen hywälle Händä kilwoin kijttäkähät Kiitä kaunista Nimeä: Julistakaat julkisesti, Päiwä päiwäldä hywingin Hänen hywää autuuttansa, v. 3. Luetelkaat lawialda Pahain pakanain seasa Hänen kulta kunniaansa; Kaikkein kansaen seasa Hänen ihme ihmeitänsä. v. 4. Sillä Herra ombi suuri Sangen suuri kijttettäwä; Ihmeellinen itsesänsä Julki Jumalain seasa. v. 5. Kaikki kansain Jumalat Owat julmat Jumalixi Ei muut kuin epäjumalat; Mutta Herra Hengen Luoja, Ombi Taiwasten tekiä. v. 6. Kunnia ja kaunistuskin Owat hänen edesänsä: Wäkewyys ja suuri woima, Koreus ja kauneuskin Hänen pyhäsä pihasa. v. 7. Kansain suuret sukukunnat Tuokaat Herralle todella: Tuokaat Herralle hywälle Kunnia ia kaikki woima. v. 8. Tuokaat Herralle hywälle Kaunis kunnia Nimensä: Tuokaat lahjat laulamalla, Ja tulkaat hänen tygönsä Edes esihuonesijnsa. v. 9. Kumartakaat kunnialla Herraa hywää holhojata Kallihisa kaunistuxes Peljätkään händä hywästi Kaikki mailma matala. v. 10. Sanokaat ja saarnatkahat Pahoillengin pakanoillen: Herra hywä on Kuningas, Jok' on juurikin jalosti Maan pijrimme matalan Woimallansa wahwistanut Ettei lijku, ei lutise. Tuomitseekin totudeesa Kaikki kanssat oikeulla. v. 11. Riemuitkahan riemuisesti Ratki Taiwahat tasaiset Iloitkahan maa ja mander Meri pauhatkaan parahin Ja ne kaikki kuin on sijnä Alla aaltojen asuwat. v. 12. Kedot kaunihit kukista Ohoh! olkahan iloiset Kansa kaikkein kuin on hänes: Te puut pulskat ja pisimmät Metsän kaikki kaunistuxet Ihastukahat ilolla. v. 13. Hywän herramme edesä; Sillä totta hän tulewi, Tuomitsemahan tulewi Maata tätä mailmata. Herra hän se duomitsewi Maan pijringin pisimmän Wagasa wanhurskaudes, Ja kaikki kansat katalat Hänen hurskaudesansa Totuudesaan totisesa. K. Dawidin 100. Psalmi. v. 1. Kijtos-psalmi aiwan kaunis. Riemutkaat riemullisesti Herralle sangen hywälle Kaikki maa ja maailmakin. v. 2. Palwelkaat Herraa hywöä Ihandellen ja ilolla: Tulkaat tänne ennakalla Hänen kaswoinsa etehen Ratki riemulla hywällä. v. 3. Tietkäät että Herra tosin Ombi julkinen Jumala Hämbä Herra meidän teki En me itse meitäm tehnyt, Kansaxensa kaunihixi Laituimensa lambaixi. v. 4. Mengät hänen Herran tygö Porttihinsa, pihahansa Kijtoxella kaunihilla Edes esihuoneisijnsa Wetäykäät weisullanne: Kijttäkäät Händä hywöä Ylistäkäät yhteisesti Hänen hywää Nimeänsä. v. 5. Sillä Herra ongin hywä, Hänen hywä laupeudens Pysyy aina puuttumata Ijan ijankaikkisesti; Totta hänen totuudensa Seisoo monelle sugulle Sukukunnasta sukuhun! Hjobin kirjan 3:mas Luku. Runoxi. v. 1. Taudin alla angarimman Kipeimmän kiwun alla Suuttu Jobi sillä lailla Jotta kirois kiiwahasti Pahoin päiwänsä peräti Sadatteli syntymänsä. v. 2. Sttten awais Jobi suunsa Näillä sanoilla saneli: v. 3. Ohoh! olkohon ijäti Kadotettu kaiketikkin Pahin päiwistä peräti, Jona synnyin syntis parka: Yö se ylöngin pimiä, Jona sanottiin saloa: Mies on siewä sijinnynnä. v. 4. Sepä päiwä pimiänä Aina olkohon alati, Älköön kysykö Jumala Ylimmäinen ylähäldä Päiwän semmosen perähän: Älköön kirkkaus korea Hänen päällens paista koskaan. v. 5. Pimeys ja kuollon warjo Hänen peittäköön peräti Pilwi päällä pyöryköhön Sumu syngeä sakea Päiwän mustan muuttakohon Jotta keändyis kauhiaxi Hirwittäisi hirmuisesti. v. 6. Pimeys sen peittäköhön Kätköönsä keäriköhön Ilman olkohon ilota, Joka wuosi waipukohon Pojjes jääköhön jälille Muista päiwista peräti Ettei kuuluis kuuna päänä Näkyis ilmoissa ikänä. v. 7. Katso! yö se yxinäinen Aina olkohon alati, Eikä yhtänä iloa Sille päiwäll' päätyköhön. v. 8. Kaikki ne kuin kiroawat Sakeasti sadattawat, Sitä päiwöä pahoa Kirotkohot kelpo lailla; Kaikki noidat noitukohon Lewiathanin lumojat Sitä paiwöä pahinda. v. 9. Tähdet Taiwahan talossa Hämärästä häiketköhöt Koittaessa kowan päiwän, Älkööt waljetko walohon odottakoot otawata oiwa lailla Jottei tuntuis tuima päiwä Jok' ei tulwo tuona päänä, Älköön nähkö nurja päiwä Aamuruskon angarimman Silmä-ripsiä suloisen. v. 10. Kosk' ei kohtuni owea Sijnä samas sulkenunna, Kosk' ei kätkeny kamala Oiwa onnettomuuttani Silmiltäni surkeutta Pimeyteen paiskanunna. v. 11. Mixen kuollu kohdastansa Äitini-kohdussa kowassa? Mixen lapsi läkähtynyt Syntymässä surkeassa Äitin kohdust' kontatessa. v. 12. Mixis owat ottanehet Minun helmahan hywähän Kapaloihin käärinehet? Mixi minä imenynnä Olen njukiat nisätkin? v. 13. Nyt män maasa makajaisin Aiwan olsin alallansa, Lewossani lepäjäisin Ratki rauhas, maan raossa. v. 14. Kanssa suurten Kuningasten Neuwoitten nukkuneitten Alla nurmen nukkusingin; Jotka kuitengin katalat Rahallansa rakentiwat Huoneija hohtawia, Jotk on kylmillä kylissä. v. 15. Tahi suurten sangaritten Pää-miestengin parasten Olsin kansa kätkettynä, Joill' on kulda kukkarosa Täynnä huoneet hopiata. v. 16. Eli että kätkettynä Kanssa kesken syndyneitten Jotten ollenkaan olisi; Niinkuin nuoret pienet lapset Jotk' ei koskaan kuumottawan Nähneet walon walkiasta. v. 17. Siellä haudas haisewassa, Sijnä täytywi todella Julman jumalattomangin Wäkiwallasta wäsyä, Luiskehestansa lakata: Sijnä lepaäwät lewossa Owat nekin nukuxissa Jotka paljo-waiwaa näit. v. 18. Siinä on wangeilla wapaus Ratki rauha muiden kanssa Eipä kuule kummingana Ääntä waatian wihasta. v. 19. Sijnä owat sijwollansa (siiwoxehen) Sekä pienet, että suuret Palweljatkin pahaaltansa Isännistään irrallansa Vaimoistansa wapahana. v. 20. Mixi walo waiwaisille Annettu on arwollansa, Mixi elämä esinnä Murheellisille mitattu Sydämmille suruisille? v. 21. Jotka kuiteng' kuolemata Odottawat oiwa lailla; Mutt' et tule toisinansa Waikka kaiwaisit katalat Ennemmin kuin ennakalla Miehet luowat mieluisimmat Aarni-haudan ahnehesti. v. 22. Illoin, aamun iloitsewat Jotka ratki riemuitsewat Että haudan ennättäisit? v. 23. Sille miehelle mureessa Jok' et tiedä tiestä lijon Jong' on polku peitettynä Itse julki Jumalalda. v. 24. Tätä woiwotan, walitan, Sillä minun leipän' luonna Minä huiki huokaelen Minun parkuni pahimman Nijnkuin weden wuodattanen. v. 25. Jotta joutu joutusasti Jotan pelkäisin pahoingin Sepä tuli tuimimmasti Minun päälleni pakotti; Jotan karton kaunihisti Tuopa tapahtui minulle. v. 26. Enkös ollut onnellinen? Enkös rauhassa rawittu? Eikös ollut oiwallinen Lepo lässäni likellä? Ja nyt tuli tuiskun kanssa Lewottomuus lennon kanssa (lawialda)(lentämättä) Suru semmonen samea. Hjobin kirjan 7:mäs Luku Runoissa weisattawa, Ihmisen Elämän surkeudesta. v. l. Wissihin on wiheljäinen Surkuteltawa surulla Ittekungin ihmis raukan Täällä elo ja Elämä. Eikös ihmisen elämän Aina pidä apu lailla Olla sodassa sohien Maamme päällä mailmassa Hänen päiwänsä parahat Owat nijnkuin orjan päiwät? v. 2. Ninkuin palwelja pahanen Warjon luoxe wetäywi Orja kansa odottaapi Kurja kasakka halulla Työnsä loppua lujasti. v. 3. Nijn olen minä minullen Saattanut juuri suruiset Monet päiwät kyllä mustat Yötä monta murheellista. v. 4. Koskan läxingin lewätä Panin walju wuotehelle Nijn män sanoingin samalla: Koskan nossen nukkumasta? Lueskelen lailla sitten Odottelen oiwa lailla Koska ehto ennättäwi Ilta tulis pitkän päiwän; Kaiken päiwän käwellyxet On mun ratki rawinnehet Warsinni wäsyttänehet Päästyäni illan päälle Pilkkosehen pimiähän Pilkan alta piilohoni. v. 5. Sillä lihani lakea Ombi paljas puetettu Madoilla ja maan tomulla. Aiwan olen ahwettunut Tullut hyljyxi hywillen. v. 6. Minun päiwani parahat Owat lendäneet lujasti Pojjes juossehet pikemmin Nopeemmasti notkunehet Kuin se syöstäwä sileä Sukkulainen sangen nopsa, Kulunehet kijruhusti Ilman wähin wijwytystä. v. 7. Muista julkinen Jumala Että minun elämäni On kuin tuli tuoxuwainen Eikä silmäni sekaiset Enää palaja periltä Nähden hywää näkemähän. v. 8. Ne kuin minun nyt näkewät Ei pidä edespäin eneä Nähdä minua misänä. Sinun silmäs katsokohon Mua miestä murheellista, Sitten hukun huoletoinna Kuolen sangen kernahasti. v. 9. Pilwi raukeewi piangin Pojjes meneewi peräti Nijn myös menewi imeinen Alas hautahan hewillä Tuonne tuonelan tupahan Eikä nouse nopiasti. v. 10. Ei se palaja periltä Tule jälle talohonsa Tule huoneseens hopulla; Et sen tunneta tupoa Jok' on aiwan autiana. v. 11. Sentään sanani sanonen, Suuni awajan surussa Minä puhun puhtahasti Minun hengeni mukoman Ahtaudes angarimmas Juuri juttelen jalosti Minun sielun' murehessa. v. 12. En hän minä meri lienek Engä wahwa walas-kala Ettäs nijn mun kowin kätket Sangen salpajat jalosti? v. 13. Minä aina ajattelin: Kyllä wuoteeni wagasti Lewon lainaawi minulle Lohduttanewi lujasti; Koskan kehtohon kumarran Saatan saada hywän lewon; Näitä itte ittexeni Minä pulskasti puhelen. v. 14. Muttas peljätät peräti Minun unilla, unessa, Kaikki kauhistat minua Nukkuessani näwyillä. v. 15. Että sieluni suruinen Soisi hänens hirtetyxi Kaikki luuni kuolluexi. v. 16. Jopa kauhitun katala Engä pyydä sillen eleä: Lakkaa jo luoja minusta Sillä turhat tosiahan Owat päiwäni parahat. v. 17. Mik' on ihminen itikka Ettäs hänen suurna pidät? Suljet juuri sydämmeesi Pidät suuren surun meistä? v. 18. Sinä etsit eineheltä Joka aamu armahtelet Jota päiwä paimendelet Ihmis parkoa parahin Koettelet kyllä aina Händä kiusajat hywästi. v. 19. Mixes jo minusta luowu Mixes päästäne minua; Ettän edes ennättäisin Niellä sylkeni sisälle. v. 20. "Minä olen onnetoinen Synnilläni suututtanu Sinun ilmoinen isäni Sinun wartian wakaisen, Ja mitäs minä tekisin Waka wartia imeisten? Mixis tejit mun Sinulles Laadit loukkauxexesi? Itselleni ilkiäxi Kuormaxi sangen kowaxi? v. 21. Mixes anna andehexi Pahat mun pahat-tekoni? Wäänna pois mun wääryyttäni; Sillä nyt mun pian pitäwi Maasa mullasa makaaman; Ja joss minua moloxut Etsit aamulla esinnä Niin en enää olekkana Engä luonnan löydy täällä." Pane tähän tygö Numra 278 Suoma- laisesta Wirsi-kirjasta, nimittäin: _Etkös ole ihmis parka aiwan arka_ jolla on melkein Runo-nuotti. Se löytään ensin ruottixi, _Lusidorin_ eli _Lasse den olyckeligan_ weisuis, ja on Suomexi käätty P. Cajanuxelta. Kirjoitus Luu-karsinan yli. Tuonelan on tämä Tupa Kalman kamala kamari: Täsä Tuoni temmattunsa Kuolemalta kouristetut Tyynni kätki ja kokosi: — — — Katso tänne kammiohon Katto Luitten-karsinahan: Luut näet Epä-lukuiset, Jäsenistä jäänöxiä, Päitä paljongin koosa; Mutt' ett tiedä ensinkänä Kuk' on ollut kunniasa? Kut' on käynyt kerjäläisnä? Kaikki Tuoni kaatoi tänne Lykkäis yhtehen lysyhyn Sekä pienet, että suuret. Mene Matkahas, waella, Ihmis raukka raadollinen, Muista aina mielesäsi, Että kerran kuoltuasi Tuonen tuletkin tupahan; Koskas mullaxi murenet, Maaxi mustaxi mätanet, Koska madot matelewat Roukkioisin ruumisansi. — — — Me, me, kuin täsä makaamme Me olimma myös muinan nijn Terwehet ja toimelliset Taitawat ja työn-tekewät Ynsiät ja ylpiätkin Samoin juuri kuin sinäkin, Mutta, katso, kammioomme, Jo, muuttu meidän menomme, Kaikin mullasa makaamme. — — — Wielä toki wirkoawan Tämän toiwomme tomumme Wihdoin wielä wijmmeiseldä Herran tulles Tuomiolle! Ajatuxet Kirkko-maalla eli hautaus-sialla. Kurja kuljin kahdakkäsin Kirkon ia kodon wälijä; Usein katsoin kartanota Kirkon pitköä pihoa; Sinne seisahdin saloa, Haudan tygö haisewaisen, Itkemähän ittexeni: Itkin ihmisen ikeä, Itkin ihmis parkasia Itkin itte ltsiäni; Itkin synnin saastaisuutta, Syytä suurta kuolemahan. Katsoin hautahan katala Hajin hahmoa imeisen; Luut löysin ja jäsenet, Madot mullasa mateli. Toukat järsit jäsentä, Suonen päitä pureskelit; Kaikki luontoni lakea Kaikki wereni wetelä Suoniss' säikähti minussa: Ajattelin arwollansa, Sanoin suuresa surusta: "Woi, woi meitä waiwaisia Ilkeitä ihmisiä, Madon ruokia rumia!" Ah, ah! että astuisimma Aikanansa ajatuxill Haudan syngiän sisälle, Nijn me hullut huomaitsimme, Kuinga turhat, turhat kaikki Kaikki on meidän menomme. — — — Katsoin wieläkin kedolleS Kirkon-maalla marsiella; Näjin luita lakialla Tällä täynänsä kedolla, Pääkallot kuiwat peräti, Taka-raiwot rowiossa Kyllä luutoinda lihoa: Sanoin silloin ittelleni; Tulleeko he Tuonelasta Enää ikänä elohon? — — — Herra, Herra, Hengen Luoja Sinä tiedät sen todella, Sinä annat hengen heihin, Että he jällens eläwät, Kaikkiwalda kaswattelet Lihan luitten peittehexi: — — — Waikka Luuni wiskotahan. Waikka liha lakastuupi Ruumis Raukkani lahoopi: Kyllä Herra Hengellänsä Puhaltaapi mullan päälle Luut laittaa ja jäsenet Tilallensa toimittaapi Sowittaapi siallensa Pujettaapi pulskimmasti; Katoowa katoomattomuuden Kerran päällensä pukewi. — — — Tästä jällen toindumielen. Pääsin pelwosta peräti. Sanoin mielellä hywällä, Lausuin täs' lakeudella: Herätkäät ja kerskatkaat Jotka maan alla makaatte Sillä sinun kastees ombi Wiherjäisen kedon kaste Sinun kuollees kuolluista Nousee jällens' jäsenilleens Sinun kuollees kuopistansa Eläwät kuin enen elit. — — — Ohoh! ilmoinen isäni! Mikä kuuluwi krapina. Mikä luisket luista näistä Mikä hirmuinen hyminä Luitten näitten lijkkuessa Yhden kerran ylösnostess: Koska Herra astun alas Tulee tänne Taiwahasta Suurell' huudolla hywällä. Silloin on täsä siasa Suuri julkinen jyminä; Lijkunnosta nijn lujasta! Silloin tomu tomajaapi Maalla melsket ja meteli. Kuolleet ensin Christuxesa Tuulihin nyt temmatahan; Sitten seuraawat jälistä Monta tuhatta todella Sekä suurta sekä pientä; Monta herää maan tomusta Kunniahan kaunisehen; Mutta monta nousee silloin Häpiähän hämmästyjen. Woi, woi, woi mikä wapistus Edestulless' Tuomiolle! — — — Täsä maasa mullan alla Monta ombi onnetointa, Monta mullasa makaawi Ohoh! teitä onnettomat! — — — Mutta monta makaawi Täsä kätkösä kumosa, Odottajen onnellista Wijmmei päiwän wirkoomista Ohoh nijtä onnesansa! Osasansa onnelliset, Aiwan juuri autuita! 1. Yhden haudan yli. Tästä haudasta hawaitset Ymmärrätkin ystäwäni, Joka maalla matkustelet Mones' waarassa waellat; Että Ehtij Ehto kerran Wijmein kauwan wijwyttyä, Jona pannahan paraskin Ulja Uroksen uhea Maan allek ja maan powehen; Siell' olt madot Sisaresi, Kutsut kummat äitixesi, Mainittet mätänemisen Isäxesi ilkiäxi: Se on loppu, sekä sulla, Että mulla mailmasa. Ohoh! ja mitäs odotat? Mitäs toiwot toukan-ruoka? Menet hautahan hädällä Siellä mullasa makaat. Siell' on sijtten wijsaudes, Siell' on toimesi totinen, Siell' on paras prameudes; Siell' on kaunis koreudes: Siell' on rijstas, rikkaudes: Ohoh! raukka raadollinen, Kuljet kohden kuolemata, Haudas on sun haminasi Siellä on sun satamasi Yödyt sinne yösiahan. 2. Haudan päälle. Astu alas hautahamme Wieras hywä waeldawa; Kattoppa tänne katala. — — — Miehet me muinen olimma, Waimot warsingin wakaiset; Mutta nyt on multa meidän Mustuttanut, murendanut; Sitä me sullen sanomme Muistutamme mullastamme, "Ettäs nijn pyydät eleä, Että multasi mädännyt Kerran kijldäs kirkkahasti Tuolla taiwasten taloisa; Ettes haudasta häpiä Herran kohden katsellella." Elä Herrasa hywäsä, Nijn se Herra herättääpi Wijmmein sinun wirwottaapi Iloon ijankaikkisehen!! Kiween-pijrroxet, haudan päälle. 1. Matkamies. Joss. Sinä. Kysyt. Tämän. Paikan. Ohitse. Mennes. Mikä. On. Tämä. Rakennus. Kuka. Asuu. Täsä. Huoneesa? Ja. Mitä. Tämä. Kiwi-Roukkio. Täsä. Merkitsee. Nijn. Tiedä. Se. Että. Näitten. Salpain. Takana. Tähän. Kammiohon. On. Tallelle. Pantu. Sinun. Kaldaisias. Ihmisiä. Raadollisia. Ja. Syntisiä. Niinkuin. Sinäkin. Heidän. Ruuniinsa. Lepäjäwät. Täsä. Paikasa. Heille. On. Tämä. Kammio. Suotu. Asunsiaxi. Sillä. He. Olit. Myös. Ittet. Ennen. Tätä. Eläwän. Jumalan. asunsiat. Ja. Pyhät. Majat. Kunnioita. Heidän. Jäännöxiänsä. Näitä. Rippeitä. Ne. On. Kallihit. Kuin. On. Roukkio. Luita. ja. Piwon-Täysi. Tomua. Sillä. Tiedä. Se. että. ne. tästä. kätköstä. edestulewat. Purkisna. Puhdasna. Kirkasna. ja. seisowat. täydeliisnä. Ihmisnä. Ylös. Päiwäin. Lopulla. — — — Mene. Matkahas. Ja. Elä. Nijn. Ettäs. Kumpanixi. Tulet. Yhteen. Iloiseen. Seuraan. Ylhä. Päin. Koska. Se. Hetki. Tulee. Jota. He. Odottawat. 2:nen Kiwi-piirros Luu-karsinan yli Kirkko-Kartanolla. Sinä. Kuolewa. Ihmisen. Sikiä. Kattahda. Joskus. Tännekkin. Luu-Karsinahan. Älä. Näitä. Ylön. Katto. Jotka. Täsä. Joukottaisin. Makaawat. Sinä. Olet. Itte. Samasta. Sugusta. Kerran. Tuletkin. Samahan. Lukuhun. Älä. Ylpeile. Waan. Ole. Nöyrä. Sydämmesäs. Madot. Owat. Riisunehet. Lihan. Näistä. Luista. Älä. Ole Ylön. Wiisas. Täsä. Wiisas. Makaa. Kuka. Ties. HuLLun. Kyljesä. Ja. Wieres. Älä. Rikastua. Pyydä. Näin. Köyhäxi. Sinä. Tulet. Älä. Himojas. Noudata. Älä. Elä. Lihalles. Mielixi. Ei. Liha. Eikä. Weri. Tule. Jumalan. Waldakundaan. Älä. Ylönkatso. Näitä. Paljaita. Päitä. Ja. Tätä. Multaa. Täällä. On. Kuka. Ties. Sinun. Iso. Isäsi. Ukko. Waarisi. Ne. Jotka. Elit. Mailmasa. Monta. Sataa. Wuotta. Ennen. Sinua. Muista. Myös. Se. Että. Tästi. Koosa. Makaa, Jumalan. Werellä. Lunastetut. Kalliit. Ruumiit. Joita. Se. Sielu. Asui. Joka. Elää. Ja. Wihdoin. Yhdistetyxi. Tulee. Oman. Ruumiinsa. Kansa. Sinä. Päiwänä. jona. Jesus. Ihmisten. Lunastaja. On. Seisowa. Maan. Päällä. Kuningas Dawidin se 133 Psalmi, eli N:o 101. Ruotsalaises Wirsi Kirjasa: _Si, huru godt och ljufligt är_ ic. Suomexi käätty. [Tämän Wirren on Skräätäri ja Arrendatori, Mestar Jöran Koplijn: Kronobyysä w. 1783. kokoonpannut, ja minulle lähettänyt. Sen wirren nuotti on: _Nyt kaikki Christityt iloitkaat_ ic. Tämä Jöran Koplijni, on myös, niinkuin tarkka Suomen kielen ystäwä lähettänyt minulle Suomalaisia Sananlaskuja joita minä olen ottanut ylös minun kokouxeni. C. Ganander. Philos. Magisteri.] Wirren tawalla weisattawaxi. v. 1. Kats kuinga hywä ja sulonen on, Ett weljet taidos sopij, Rakkauden siteill sidotut: Jost kaikkein onni (kaikil hywyyt) paisu; Kuin ihana haju balsamist, Käy ulos Aaronin hjuxist, Hänen waatteinz päälle waluu. v. 2. Kuin kastett suuren hedelmän Tuo, kosk' se Hermonist juoxee; Nijn wiel Sionist tiedän myös Jumal rakkauden löytää, Jost siunaus, ilo, elämä, Joka myös sielun tydyttää, Ijäisest mainittawaxi. *** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 74961 ***